Thursday, February 23, 2017

Lahden MM-kisat, kuljetustoimiston vapaaehtoinen

Moikka


Kun koulun kautta kuulin mahdollisuudesta päästä työskentelemään Lahden MM-kisoissa, ajattelin, että tämä täytyy ehdottomasti kokea ja mikäs sen hienompi tapa päättää amk-opinnot, kuin kisojen vapaaehtoistyöskentely. Oman työkokemuksen ja kiinnostuksen perusteella hain kuljetustoimistoon.


Osallistuin ensimmäiseen koulutustilaisuuteen keskiviikkona 18.1. Ensin oli yleistä infoa ja sitten kisojen keltanokkana osallistuin asiakaspalvelukoulutukseen, jossa kyllä asiat oli jo täysin tuttuja juttuja oman työhistorian pohjalta. Illan päätti vielä oman organisaation eli kuljetuksen info, jossa pääsin tapaamaan esimiehen ja muita tulevia työkavereita. Tulevaan työtehtävään ei oikein voinut mitenkään ennakkoon sen kummemmin valmistautua, kun työkuva oli hieman hämäränpeitossa ensimmäiseen työpäivään asti :D




Työskentelin Vierumäen kisakylän kuljetustoimistossa. Kuljetustoimistoja on myös Lahdessa ja tulo- sekä lähtöpäivinä myös lentokentällä, oman asuinpaikan myötä Vierumäki oli luonnollinen ykkösvaihtoehto minulle. Vierumäen kisakylän kuljetustoimiston pääsääntöiset tehtävät oli huolehtia, että kilpailijat pääsevät omien aikataulujensa mukaisesti haluamaansa paikkaan. Kuljetustilausten käsittelijöitä oli kolme kaiken kaikkiaan, ja olin yksi niistä, meidän lisäksi kuskeja työskenteli kahdessa vuorossa keskimäärin 5-6 kuskia/vuoro. Kilpailijoiden käytössä on/oli shuttlebussit, jotka ajaa puolen tunnin välein kisakylästä Lahteen ja takaisin, toinen reitti menee suoraan hyppyrimäelle ja toinen hiihdon huoltoalueen lähelle. Vierumäen kisakylän kuskien työtä oli muun muassa kilpailijoiden kuljettaminen majoitusmökeistä shuttlepysäkeille, syömään ruokapaikkoihin, ja tarvittaessa myös oli suoraan keikkoja Lahteen.




Oma työni sisälsi siis pääasiassa asiakaspalvelua englannin kielellä, noin 80 % asiakaspalvelutilanteista oli ulkomaalaisten kanssa. Asiakkaat tulivat suoraan meidän tiskiltä tilaamaan kuljetuksia tai sitten he saattoivat vaan tulla kyselemään yleistä neuvoa miten kuljetukset hoituu kisakylän sisällä ja kisakylän ja stadionin välillä. Työ oli välillä todella hektistä, kun esimerkiksi ensimmäisinä shuttlebussi päivinä bussien kanssa oli ongelmia, ja kilpailijat eivät mahtuneet ruuhka-aikaan bussien kyytiin, siinä piti vaan kovasti yrittää pahoitella tilannetta ja luvata korjata tilanne mahdollisimman pikaisesti ja tarjota mahdollisuuksien mukaan kyytiä omilla kuskeilla suoraan kisapaikalle. Siinä sai kyllä aika nöyränä olla, kun Norjan joukkueen huoltaja tulee antamaan palautetta ongelmakohdista. Vaikka tiesi, ettei tilanteelle itse mitään voinut. Osa työtä oli siis toimia myös ongelmanratkaisijana. Työskentelytavat muotoutuivat parin ensimmäisen päivän aikana, käytimme vihkoa keikkojen pohjana ja teimme myös kuljetustilauslapun, jonka asiakas sai täyttää itse/me täytimme ja kuski sai sitten keikkalapun mukaansa.




Omia vahvuuksia oli aikaisempi työkokemus kuljetussuunnittelusta ja sitä kautta tullut paineensietokyky ja ongelmienratkaisutaito. Oman asenteen piti myös olla asiakaspalveluhenkinen ja osittain oli hyvä osata samaistua urheilijan tilanteeseen tapauksissa, jossa he ovat joutuneet odottelemaan kyytejä ja aikataulut päivän osalta menevät pieleen. Työssä tuli esille shuttlebussien heikkous, aikataulut olivat myöhässä, tai joku vuoro saattoi kokonaan puuttua välistä, en tiedä millaisia sopimuksia bussiyhtiön kanssa oli sovittu, mutta ainakin nämä asiat olisi pitänyt hyvin tarkkaan käydä läpi reilusti ennen tapahtumaan ja ajaa reitit läpi ja huomioida aika, joka menee ihmisten sekä tavaroiden, kisasuksien ym. varusteiden kyytiin saamiseen. Kyseessä on kuitenkin huippuluokan kisat ja kilpailijat, joten heitä ei ole vara kovin montaa kertaa seisottaa palelemassa bussipysäkillä.


Tähän mennessä ehkä mieleenpainuvimmat hetket on ollut, kun Venäjän huoltaja halusi saada meidän apua syntymäpäiväkakun etsinnässä, kakku piti saada muutaman tunnin sisällä, eikä se saanut olla mikään valmiskakku. Yksi kuski lähti häntä käyttämään paikallisissa leipomoissa ja kakkujen tekijä löytyi. Oli siinä kuulemma leipurikin ollut ihmeissään, kun pääsi tekemään Venäjän MM-kisajoukkueelle kakkuja :) toinen mielenkiintoinen tapaus oli, kun Tongan joukkueen jäsenelle piti lähteä etsimään piilolinssinestettä. Kuljetuksen työtehtävät saattoivat siis tuoda esiin ihan mitä vaan.


Työskentely kisakylässä on tarjonnut mahtavan kokemuksen päästä palvelemaan urheilijoita ja heidän huoltojoukkojaan. Mahdollisuuksien mukaan on koitettu täyttää erikoisetkin toiveet ja autettu parhaamme mukaan. Kyllähän tämä taitaa olla sellainen kerran elämässä kokemus. Ja jo nyt tuntuu haikealta ajatella, että kohta tämä on ohi! On myös ollut hauska tunnistaa urheilijoita ja todeta, että ihan samanlaisia tavallisia ihmisiä he ovat, kuin me muutkin.


Olen tähän mennessä tehnyt seitsemän työpäivää ja edessä on vielä noin viisi päivää. Tänään pääsen viettämään 10 päivän työputken jälkeen (ensin omat työt ja sitten MM-töissä) ansaittua vapaapäivää, missäs muuallakaan kuin itse kisoissa kisaturistina :)

No comments:

Post a Comment