Tuesday, March 7, 2017

EA päivystys MM2017 Lahti

Olin vapaaehtoisena ensiaputiimissä sairaanhoitajaopiskelijan roolissa. Meissä vapaaehtoisissa oli paljon opiskelijoita, valmiita sairaanhoitajia ja lähihoitajia, palomiehiä sekä paljon muita, jotka ovat tehneet vapaaehtoistyötä aiemmin erilaisissa tapahtumissa. RRMT eli Racing Rescue Finland Oy:llä oli päävastuu ensiavun järjestämisestä ja he olivat palkollisia. Meidän tehtävänämme oli hätäensiavun antaminen tilanteen vaatiessa ja näkyä ihmisten joukossa parin kanssa päivystäessä. 
Pääsääntöisesti olimme työvuoroissa pareittain, kokeneemman ammattilaisen parina. Välillä saatoimme myös päivystää kolmen hengen ryhmänä.

Kaikille ei voitto ole tärkeintä, vaan itsensä haastaminen :)

Olen myös ollut vuonna 2001 vapaaehtoisena Lahdessa pidetyissä MM kisoissa. Silloin työtehtäväni olivat kuuluttamon ja tulospalvelun juoksutyttönä toimiminen. Työnkuva oli niissä kisoissa ihan erilainen, mutta ensikosketus vapaaehtoisuuteen on menetetty silloin.

Oma valmistautuminen ensiapupäivystykseen sai alkunsa jo Finlandia hiihdon latuasemalla ea-päivystäjänä. Siihen kokonaisuuteen kuului ensin EA1 ja EA2 suorittaminen.
MM -kisoihin valmistautuminen alkoi yhteisellä infotilaisuudella Felmannia campuksella 12.1., missä itseäni yllätti suuri vapaaehtoisen määrä. Siellä saimme hyvän alkuinfon.
Seuraava oli osallistuminen MM-kisojen yleiseen koulutukseen 18.1., joka oli järjestetty kisaorganisaation toimesta. Koulutustilaisuus alkoi kaikille yhteisellä osuudella, minkä itse koin turhan pitkäksi. Tämän jälkeen siirryimme tehtäväkohtaisiin koulutuksiin. Itse pidin tätä jälkimmäistä koulutusta hyödyllisempänä, sillä siellä saimme kuulla oman roolimme. Tämän koulutuksen piti EA-toiminnan vastuu ihminen, Pasi Rosendahl. Ensin kävimme yleisiä kisoihin liittyviä asioita läpi ja lopuksi kertasimme yleisimmät ensiaputilanteet ja niissä toimiminen. Saimme tästä vielä koosteen s-postiimme, niin jokainen pystyi tarvittaessa kertaamaan asioita, jos koki aiheelliseksi.

Oppimisympäristönä tällainen suuri kansainvälinen tapatuma on ihan jotain muuta, mihin olemme koulussa tottuneet tai työpaikoillamme. Jännitin ensimmäistä päivystyspäivää aika lailla. Itselleni tuli tunne, että osaanko toimia oikein ja pystynkö toimimaan ensiapua tarvittavassa tilanteessa. Ensimmäisen päivän päätteeksi totesin, että ihan turhaan jännitin, sillä työskentelen parin kanssa, johon voin aina tukeutua ja hän minuun. Toisella meistä oli aina radiopuhelin mukana, millä olisi saanut pyydettyä Tiken kautta lisäapua.

Itselleni osui parina päivänä maastossa päivystäminen ja näillä molemmilla kerroilla olin tuplatunneleilla. Päivystyspaikka oli erinomainen, sillä näkyvyys sillalta niin päivystämisen kuin kisojenkin kannalta olivat mahtavat. Päivystin yhtenä iltana torilla palkintojenjaon ajan, harmiksemme silloin ei Suomalisille mitalia jaettu. Yhden vuoron tein lähtö/maali alueella ja siellä vasta saikin olla aitiopaikalla J. Mahtavaa oli kokea yleisön osallistuminen kisoihin, kun he kannustivat kaikkia urheilijoita. Tunnelmalla oli aivan huikea, vaikkakin miehet menettivät mitalin kaatumiseen. Yhden vuoron tein myös suurhallissa, missä oli kiva nähdä, että ihmiset osaavat juhlia rauhallisesti ja asiallisesti alkoholia nauttineena ja että kaikilla on hyvä fiilis.

Mahtaavaa seurata kulta hiihtoa :) 
Hyvä Iivo!


Suurinta harmitusta ea-vapaaehtoisissa aiheutti kisa-asujen riittämättömyys, eli me jäimme ilman kyseisiä asuja. Olisihan ne antaneet sellaista yhteenkuuluvuutta vapaaehtoisten keskuudessa. Myös järjestelmä minkä kautta saimme yhteydenottoja/viestejä, eivät aina tavoittanut meitä vapaaehtoisia. Tiedonkulku tuotti jossain asioissa epäselvyyksiä, mutta niistäkin selvittiin kysymällä ja olemalla itse aktiivisia.

Omalla rennolla ja positiivisella asenteella pärjäsi hyvin. Oli mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin työvuoroissa. Vaikka itselläni on huono kielitaito, niin onneksi näissä tilanteissa pystyi turvautumaan työparin kielitaitoon J. Luottamus omiin ensiaputaitoihin kasvoi kisojen edetessä ja viimeiset vuorot pystyinkin ottamaan jo rennommin.
Yksi mieleenpainuva kokemus oli mennä mäkimontusta hyppääjien hissillä ylös. Mutta siitäkin loppujen lopuksi selvittiin hengissä J. Ja kisa-alueella oli tarjolla ”vauvasta vaariin” toimintaa, mikä oli mielestäni onnistunut. 

Kisavieraiden mahtavat "kellot"

Seuraavia MM kisoja odotellessa…

Miia, 1600282
Lahden ammattikorkeakoulu




No comments:

Post a Comment