Olin vapaaehtoisena ensiaputiimissä sairaanhoitajaopiskelijan
roolissa. Meissä vapaaehtoisissa oli paljon opiskelijoita, valmiita sairaanhoitajia
ja lähihoitajia, palomiehiä sekä paljon muita, jotka ovat tehneet vapaaehtoistyötä
aiemmin erilaisissa tapahtumissa. RRMT eli Racing Rescue Finland Oy:llä oli
päävastuu ensiavun järjestämisestä ja he olivat palkollisia. Meidän tehtävänämme oli
hätäensiavun antaminen tilanteen vaatiessa ja näkyä ihmisten joukossa parin kanssa
päivystäessä.
Pääsääntöisesti olimme työvuoroissa pareittain, kokeneemman
ammattilaisen parina. Välillä saatoimme myös päivystää kolmen hengen ryhmänä.
Kaikille ei voitto ole tärkeintä, vaan itsensä haastaminen :)
Olen myös ollut vuonna 2001 vapaaehtoisena Lahdessa
pidetyissä MM kisoissa. Silloin työtehtäväni olivat kuuluttamon ja
tulospalvelun juoksutyttönä toimiminen. Työnkuva oli niissä kisoissa ihan erilainen,
mutta ensikosketus vapaaehtoisuuteen on menetetty silloin.
Oma valmistautuminen ensiapupäivystykseen sai alkunsa jo
Finlandia hiihdon latuasemalla ea-päivystäjänä. Siihen kokonaisuuteen kuului
ensin EA1 ja EA2 suorittaminen.
MM -kisoihin valmistautuminen alkoi yhteisellä
infotilaisuudella Felmannia campuksella 12.1., missä itseäni yllätti suuri
vapaaehtoisen määrä. Siellä saimme hyvän alkuinfon.
Seuraava oli osallistuminen MM-kisojen yleiseen koulutukseen
18.1., joka oli järjestetty kisaorganisaation toimesta. Koulutustilaisuus alkoi
kaikille yhteisellä osuudella, minkä itse koin turhan pitkäksi. Tämän jälkeen siirryimme
tehtäväkohtaisiin koulutuksiin. Itse pidin tätä jälkimmäistä koulutusta
hyödyllisempänä, sillä siellä saimme kuulla oman roolimme. Tämän koulutuksen
piti EA-toiminnan vastuu ihminen, Pasi Rosendahl. Ensin kävimme yleisiä
kisoihin liittyviä asioita läpi ja lopuksi kertasimme yleisimmät ensiaputilanteet
ja niissä toimiminen. Saimme tästä vielä koosteen s-postiimme, niin jokainen
pystyi tarvittaessa kertaamaan asioita, jos koki aiheelliseksi.
Oppimisympäristönä tällainen suuri kansainvälinen tapatuma
on ihan jotain muuta, mihin olemme koulussa tottuneet tai työpaikoillamme. Jännitin
ensimmäistä päivystyspäivää aika lailla. Itselleni tuli tunne, että osaanko
toimia oikein ja pystynkö toimimaan ensiapua tarvittavassa tilanteessa. Ensimmäisen
päivän päätteeksi totesin, että ihan turhaan jännitin, sillä työskentelen parin
kanssa, johon voin aina tukeutua ja hän minuun. Toisella meistä oli aina radiopuhelin
mukana, millä olisi saanut pyydettyä Tiken kautta lisäapua.
Itselleni osui parina päivänä maastossa päivystäminen ja
näillä molemmilla kerroilla olin tuplatunneleilla. Päivystyspaikka oli
erinomainen, sillä näkyvyys sillalta niin päivystämisen kuin kisojenkin
kannalta olivat mahtavat. Päivystin yhtenä iltana torilla palkintojenjaon ajan,
harmiksemme silloin ei Suomalisille mitalia jaettu. Yhden vuoron tein
lähtö/maali alueella ja siellä vasta saikin olla aitiopaikalla J.
Mahtavaa oli kokea yleisön osallistuminen kisoihin, kun he kannustivat kaikkia
urheilijoita. Tunnelmalla oli aivan huikea, vaikkakin miehet menettivät mitalin
kaatumiseen. Yhden vuoron tein myös suurhallissa, missä oli kiva nähdä, että
ihmiset osaavat juhlia rauhallisesti ja asiallisesti alkoholia nauttineena ja
että kaikilla on hyvä fiilis.
Mahtaavaa seurata kulta hiihtoa :)
Hyvä Iivo!
Suurinta harmitusta ea-vapaaehtoisissa aiheutti kisa-asujen riittämättömyys,
eli me jäimme ilman kyseisiä asuja. Olisihan ne antaneet sellaista
yhteenkuuluvuutta vapaaehtoisten keskuudessa. Myös järjestelmä minkä kautta
saimme yhteydenottoja/viestejä, eivät aina tavoittanut meitä vapaaehtoisia. Tiedonkulku
tuotti jossain asioissa epäselvyyksiä, mutta niistäkin selvittiin kysymällä ja
olemalla itse aktiivisia.
Omalla rennolla ja positiivisella asenteella pärjäsi hyvin.
Oli mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin työvuoroissa. Vaikka itselläni on huono
kielitaito, niin onneksi näissä tilanteissa pystyi turvautumaan työparin
kielitaitoon J.
Luottamus omiin ensiaputaitoihin kasvoi kisojen edetessä ja viimeiset vuorot
pystyinkin ottamaan jo rennommin.
Yksi mieleenpainuva kokemus oli mennä mäkimontusta
hyppääjien hissillä ylös. Mutta siitäkin loppujen lopuksi selvittiin hengissä J.
Ja kisa-alueella oli tarjolla ”vauvasta vaariin” toimintaa, mikä oli mielestäni
onnistunut.
Kisavieraiden mahtavat "kellot"
Seuraavia MM kisoja odotellessa…
Miia, 1600282
Lahden ammattikorkeakoulu
Miia, 1600282
Lahden ammattikorkeakoulu
No comments:
Post a Comment