Monday, March 13, 2017

Kisakummina

Takana uskomattomat ja unohtumattomat 5 kisapäivää Lahti 2017 juhlakisoissa!

Muistan, kun aloitin LAMK:issa ja läheiseni sanoivat jo silloin, että muista sitten ajoissa ilmottautua vapaaehtoiseksi Lahdessa järjestettäviin MM-kisoihin. Näin epätavallisena suomalaisena, ajattelin että miksi ihmeessä minä muka sellaisiin osallistuisin, enhän edes osaa nimetä yhtäkään hiihtäjää saatika olisi ikinä ollut kiinnostunut hiihdosta tai mäkihypystä. Ajatus jäi kuitenkin takaraivooni, ja kun haku vapaaehtoiseksi aukesi, en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Tein mielestäni hyvän hakemuksen ja kiinnitin erityisesti huomiota Smile in smile out-ryhmään, johon päätin haluavani. Ilokseni pääsinkin, ja monet läheiseni sanoivat, että sopisin tehtävään kuin nenä päähän, ja senhän halusin todistaa.

Kisoihin valmistautuminen alkoi vapaahetoisille järjestetyllä koulutuspäivällä Lahden Messukeskuksessa. Aluksi oli kaikille yhteinen seminaari, missä kerrottiin yleistä tietoa kisoista, niiden järjestämisestä, tavoitteista, aikatauluista ja historiasta. Päivä jatkui LAMK:n opiskelijoiden pitämillä pienemmillä koulutuksilla, ja siitä siirryttiin vielä oman työryhmän infotilaisuuteen. Päivästä jäi jokseenkin sekava fiilis, mutta kattavien http://www.lahti2017.fi sivujen avulla pääsi valmistautumaan ja tankkaamaan tarpeellista tietoa kisoihin.

Seuraava etappi oli akkreditoinnin ja kisavaatteiden noutaminen. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittämään, ei enää kauaa! Vaatteita tuli soviteltua muutamaankin otteeseen ennen ensimmäistä työvuoroa ja täytyy sanoa, että pinkki väri piristi kyllä mieltä kummasti! Vielä juuri ennen kisoja saatiin tietoon omat työvuorot, joita minulle tuli 5. Kisat olivat oven takana ja siltä alkoi tuntuakin!

Smile in smile out eli kisakummiryhmä johon kuului, oli omasta näkökulmastani katsottuna yksi tärkeimpiä lisäarvon tuottajia asiakkaille. Työtehtävämme oli seistä sisääntuloporttien tuntumassa, ottamassa kisavieraita vastaan, toivottaen heitä tervetulleiksi hymyssä suin ja luoden positiivisen ensivaikutelman. "Hei ja tervetuloa, voinko olla avuksi?" oli melkolailla yleisin repliikki, niin suomeksi, engalnniksi kuin ruotsiksikin. Pyrimme auttamaan vieraita heidän pulmissaan, milloin neuvoimme tien metsäkatsomoon taikka omalle paikalle katsomoon, vipalueelle pääsyä, vessojen sijaintia, aikautuluja taikka hiihtolenkkejä. Koulutuksessa opetettiin, ettei ikinä saa sanoa "en tiedä", vaan tarkoitus oli löytää ratkaisu. Tämä oli mielettömän hyvä neuvo, ja moni asiakas kiitteli hyvästä palvelusta kun heille etsittiin oikea vastaus taikka ohjattiin infopisteelle oikean vastauksen luokse. Lisäksi jaoimme lapsille aarrekarttoja lapsien ja lapsiperheiden viihtyvyyden takaamiseksi, jaoimme karkkia lapsille ja tottakai lähtiessä olimme portilla kiittämässä ja heiluttamassa hyvästejä.

Juurikin meidän työmme oli iso vahvuus kisoja ajatellen. Vieraat tunsivat selvästi itsensä heti kättelyssä tervetulleiksi, eikä mitään mieltä askarruttavaa tarvinut lähetä itsekseen erikseen selvittelemään, sillä me olimme heti valmiina auttamaan. Itse koin hieman haasteellisena sen, ettei mitenkään voinut varsinkaan heti ensimmäisinä päivinä tietää vastausta kaikkeen, vaan tietoa karttui pikkuhiljaa lisää. Viimeisnä työpäivänäni tiesin niin paljon enemmän kaikesta kuin ensimmäisinä päivinä, ja tuntui siltä että vastahan tässä pääsi vauhtiin ja sitten pitikin jo lopettaa. Lisäksi omalla kohdallani talvi ja kylmä ilma olivat iso haaste. Vaikka kaikki vapaaehtoiset saivat Luhdalta vaatepaketin (sisälsi fleecen, ulkotakin, tuubihuivin ja pipon), olin ajoittain aivan jäässä ja toivoin, että vaatetta olisi ollut lisää. Muutaman kerran kävi mielessä, että vapaaehtoisille olisi voinut antaa myös esim. toppahousut ja lämpöiset hanskat, mutta niillä mentiin mitä oli ja lisäkerroksia tuli käytyä vetämään päälle tiuhaan tahtiin. Lisäksi pieni tanssahtelu piti lämpimänä ja sai ihmiset hymyilemään!  Tapahtuma oli kuitenkin niin onnistunut, että siitä on hyvä ottaa mallia tuleviinkin tapahtumiin! Aina löytyy parannettavaa, mutta itse mainitsisin vain pienet parannukset, jotka olisivat siis hieman täydennystä vaatepakettiin ja himpun verran kattavamman koulutukset etukäteen.

Työskentelen itse päivittäin asiakaspalvelutehtävissä, joten kisakummina toimiminen oli minulle melko tuttua hommaa, kovinkaan paljon uutta ei tullut opittua ammatillisesti. Se tuli kuitenkin tässäkin työssä huomattua, miten palkitsevaa on saada hyvää palautetta omasta työstä ja asiakas tyytyväiseksi ja hymyilemään!  Seuraavaksi listaankin kisojen top 3 mieleen painuneet asiat:
1. Kisavieras tuli sisään ja toivotin hänet tervetulleeksi ja hauskaa päivää, jolloin hän huudahti "onpas täällä ihana ja aurinkoinen vastaanotto" ja voin kertoa, ettei se oikea mollukka taivaalla ollut lähimaillakaan näkyvissä! ;)
2.  Muisto, jonka tulen muistamaan varmasti loppuelämäni oli kisoista junalla kotiin matkatessani, kun juna ei lähtenytkään liikkeelle teknisistä ongelmista johtuen. Soitin kotiin poikaystävälleni joka lähti hakemaan minua asemalta. Samassa vaunussa istunut vanhempi pariskunta kuuli puheluni, ja he kysyivät, olisiko mahdollista päästä kyydissä, kun samaan suuntaan olivat menossa. Sanoin että tottahan toki kaveria autetaan, ja he kiittelivät ihanasta ja avuliaasta vapaaehtoisen asenteesta myös kisa-alueen ulkopuolella, ja mieleen jäi etenkin kun toinen heistä kysyi että enkös työskennellytkin pääportilla, kuulemma muistivat hymyni ja tunnistivat samaki tyypiksi.
3. Kun pääsin ensimmäistä kertaa hiihdon makuun, kannustin Matti Heikkistä ottamaan Suomelle pronssia miesten viestissä ja hyppelehdin ja huusin ja sitten kävi niinkuin kävi...... Entinen hiihdonvihaaja olikin yhtäkkiä hurja kisafani ja se into sammui yhtä nopeasti kuin syttyikin, mutta täytyy sanoa, että se huuma mitä siinä hetken koki, oli kyllä hienoa!!





Kaikenkaikkiaan olen erittäin onnellinen, että pääsin osallistumaan Lahti2017 juhlakisoihin vapaaehtoistyöntekijänä! Pääsin näkemään ja kokemaan niin paljon asioita, joista olisin muuten jäänyt paitsi. Myönnettäköön myös tähän loppuun, että pieni hiihtokärpänen pääsi puraisemaan allekirjoittanuttakin ihan pysyvästi, nykyään tiedän monta hiihtäjää nimeltä ja osaan kannustaa heitä tulevaisuudessakin!

No comments:

Post a Comment