Saturday, March 4, 2017

MM 2017 ensiapupäivystys


Osallistuin MM 2017 juhlakisoihin osana ensiaputiimiä. Ensiaputiimimme koostui palkatuista työntekijöistä, vapaaehtoisista ja meistä vapaaehtoisista opiskelijoista. Keskeisiä tehtäviämme olivat ensiavun antaminen tarpeen tullen ja yleisen turvallisuuden tunteen luominen partioimalla ja olemalla näkyvillä kisavieraille.





Olin aiemmin osallistunut muutamaan juoksutapahtumaan vapaaehtoisena ensiapuapuhenkilönä, sekä osallistunut LAMK:in kurssiin turvallisuus työyhteisössä, jossa kurssilaiset hoitivat Finlandia hiihdon ensiavun. Joten minulla oli jonkin verran kokemusta ja jonkinlainen käsitys mitä tuleman pitää. Jännitin kuitenkin MM kisoja eniten, sillä ihmismäärä jota sinne odotettiin olisi suuri. Ja tiesin myös että useat kisavieraat nauttivat alkoholia liiaksikin. Osallistuin MM-kisojen yleiseen koulutuspäivään, jossa oli ensin yhteinen osuus ja sen jälkeen jokaiselle sektorille oma sektorikoulutus. Sektorikoulutus oli erittäin hyödyllinen, siellä ensiavusta vastaava henkilö kertoi meille siitä, miten ensiapupäivystys rakentuu ja mikä on oma roolimme. Kertasimme myös hieman ensiapuasioita yleisimmissä tapaturmissa. Yleisen osan koin melko turhaksi, ja niin uskon monen muunkin kokeneen. Siellä korostettiin asiakaspalvelun merkitystä ja tehtiin joitain harjoituksia asian tiimoilta. Olen työskennellyt paljon asiakaspalvelussa, ja koin tämän osuuden itselleni turhaksi ja asiakaspalveluharjoitukset olivat mielestäni kohdeyleisöön nähden huonoja.



Tapahtuma tarjosi hyvin erilaisen oppimisympäristön kuin mihin olemme koulussa tottuneet. Se tunne, että koska vaan voi tapahtua mitä vaan ja sinun on osattava toimia/ aloittaa toiminta on itseasiassa melko stressaava, ainakin ajatustasolla. Työskentelimme pääasiassa pareittain, joten tiesin, että saan tukea ja apua pariltani. Jokaisella partiolla oli myös radiopuhelin, jolla saimme yhteyden ensiavun tilannekeskukseen. Tilanteen niin vaatiessa olisi lisäapu ollut saatavilla nopeasti.



Päivystin itse erilaisissa maastokohteissa ja suurhallilla. Koin että maastopäivystykset olivat enemmän sitä, mitä olin tapahtumalta tullut hakemaan. Pääsimme monessa paikassa seuraamaan kisatapahtumia parhailta paikoilta. Esimerkiksi miesten viestin aikaan olin parini kanssa päivystämässä tuplatunneleiden päällä, josta kisojen kulkua oli helppo seurata päivystyksen lomassa. Tunnelma Suomen miesten ollessa mukana pronssikamppailussa oli sanoin kuvaamaton. Valitettavasti en minään päivänä Suomen saadessa mitallin ollut maastopäivystyksessä. Tunnelma olisi varmasti silloin ollut uskomaton!





Koin että ensiapupäivystyksen järjestämisessä oli pientä kankeutta ja kaikki ei aina toiminut suunnitelmien mukaan. Mutta rennolla asenteella ja joustavuudella pärjää yleensä pitkälle. Kaikkia tapahtumia ei voi ennakoida ja kisajärjestäjätkin tekevät muutoksia jatkuvasti, ja meidän on vaan niihin sopeuduttava. Ehkä eniten harmittavin oli vapaaehtoisjärjestelmän toiminnanongelmat, koska jäimme monia kertoja ilman meille lähetettyjä viestejä. Itseäni jäi myös harmittamaan, että ensiapupäivystäjät eivät saaneet kisavaatteita. Tämä harmitti monia ensiapupäivystäjiä, puhuimme yhden päivystäjäparini kanssa, että olisi ollut mukavaa, että olisimme saaneet esim. pipot, jos koko asua ei meille kerran riittänyt.



Mieleenpainuvinta kisoissa kaiken kaikkiaan oli tunnelma ja kisafiilis. Urheilukeskuksen alueesta oli saatu mielestäni erittäin näyttävä ja toimiva kisaympäristö. Mielensäpahoittajan metsäkatsomo oli mielestäni huippu! Mielenpainuvin oppimiskokemus oli tietenkin kohdalleni sattuneet ensiaputilanteet. Koin myös luottamusta omiin taitoihini. Oppimista ja kehittymistä voi tapahtua vain menemällä epämukavuusalueelle!







No comments:

Post a Comment