Thursday, March 9, 2017

Viestinnän tehtäviä kisoissa, Joonas Ekström

Nimeni on Joonas Ekström ja olin mukana Lahti2017 viestinnän tiimissä. Olin hakenut mukaan vapaaehtoiseksi jo vuoden 2016 keväällä, tietämättä että tästä saisi myös opintopisteitä mukaan. Opintopisteiden saaminen olikin mukava positiivinen yllätys, joka tosin tulee myös tarpeeseen.

Hyppyrimäet noin viikko ennen kisojen alkamista
Keskeiset tehtäväni kisoissa olivat Snapchatin päivittäminen, Facebook livelähetysten tekeminen esimerkiksi pressitilaisuuksista, sekä videoiden kuvaaminen ja editoiminen. Työpäiviä oli yhteensä kahdeksan, ja työpäivien pituudet vaihtelivat melko paljon. Työni alkoivat jo viikko ennen varsinaisten kisojen alkamista snapchatin päivityksillä, ja muutaman Facebook-livelähetyksen tekemisellä. Ensimmäiset päivät olivat vain kolmen tunnin pituisia, kun osa päivistä taas kahdeksan tunnin pituisia.

Työtehtäviin en varsinaisesti valmistautunut sen kummemmin. Kävin muiden vapaaehtoisten kanssa pakolliset koulutukset, ja valitsin kaikkein monipuolisimman koulutuksen aloittelijoille. Tämän yleisen koulutuksen jälkeen siirryin omalle viestinnän linjan perehdytykselle, jossa kyseltiin mahdollisia työpäiviä ja työtehtäviä. Seuraava viikko kuluikin akkredointikortin ja vaatteiden odottamisella.
Pääsin kuvamaan mäkihypyn tunnelmia myös lavalta

Työ oli kaikinpuolinen mukavaa. Ulkona sai liikkua jokaisena työpäivänä runsaasti. Pääsin esimerkiksi mäkihypyn aikana lavalle katsomaan ja kuvaamaan. Puolalaiset DJ:t pitivät tunnelmaa korkealla ja katsomo oli aivan täysi. Jopa niin täynnä että se aiheutti ihmisille liikkumisongelmia ja jopa vaaratilanteita, josta kerron jälkimmäisessä SWOT analyysissä. Iivo Niskasen kultajuhlissa pääsin päivittämään Snapchattia yleisön eteen, joka oli myös huima kokemus. Myös muille vapaaehtoisille jutteleminen oli mukavaa, samoin mahtaville ohjaajille. Kaikki ihmiset jotka työskentelivät kisoissa vaikuttivat positiivisilta ja innostuneilta siitä mitä tekivät. Itse en myöskään tiennyt hiihdosta paljoa etukäteen, joten tämä oli paras mahdollinen tapa oppia.

Oli mahtava kokemus päästä valtavan ihmismeren eteen hommiin


En usko että olisin oppinut erityisesti mitään uutta ja mullistavaa, vaan käytin jo olemassa olevia taitojani. Ehkä eniten kisoissa kehittyy oma-aloitteisuus, rohkeus ja kokemus. En ollut ennen käyttänyt akkreditointikorttia missään tapahtumassa. Oli erikoinen tunne kävellä käytännössä minne tahansa kisa-alueella ilman rajoituksia. Samalla mukana tuli tietenkin paljon vastuuta siitä, miten milläkin alueella tulee käyttäytyä. Sanoisinkin että vapaaehtoisuus toi nimenomaan kokemusta koko tapahtuman toiminnasta ja käyttäytymisetiketistä (vaikka osaan toki käyttäytyä muutenkin). Alla oleva SWOT kuva liittyy oppimisympäristöön. Oli myös mielenkiintoista, että mitään urheilutapahtumaa ei sinänsä saanut kuvata, sillä kaikki oikeudet olivat YLE:llä. Normaalien valokuvien ottaminen oli sallittua kilpailussa, mutta liikkuvaa kuvaa ei saanut ottaa. Siksi oli tärkeää, että esimerkiksi katsomoa kuvatessa ei näkynyt itse kilpailutilanteita. Tunnelmavideoita sai toki ottaa niin katsomosta kuin kisa-alueesta.

Oppimisympäristö SWOT
Kisatapahtuma itsessään oli loistava kokemus. Katsojia oli paljon ja tunnelmaa oli sitäkin enemmän. Ihmisten paljous muutamana päivänä aiheutti kuitenkin myös isoja ongelmia. Kisa-alueella on aivan liian monta pullonkaulaa, joissa ihmiset joutuivat seisomaan todella pitkiä aikoja. Lippujen ja reppujen tarkastus on ollut myös todella hidasta, minkä takia osalla katsojista on jäänyt joitain kisoja näkemättä. Itsellä tämä konkretisoitu siten, että en päässyt kuvauspaikkaani pullonkaulaan jouduttuani. Ihmiset karjuivat järjestyksenvalvojille, lapset itkivät ja jäivät myös puristuksiin. Osa ihmisistä oli päättänyt myös katsoa mäkihyppyä pullonkaulakohdista, sillä eteenpäin ei päässyt. Katsomoissa ei tiivistetty tarpeeksi, joten kaikki eivät mahtuneet myöskään paikoilleen. Mäkihypyn aikana E1 ja E2 katsomoissa ei suoritettu minkäänlaista lipuntarkastusta, joten myös halvimmilla lipuilla oli mahdollisuus kävellä alueelle. Tuntuu hieman siltä, että suurten ihmismassojen tuomia haasteita ei osattu ennakoida. Lopulta nämä ongelmat konkretisoituivat vain muutamana päivänä, ja kisaorganisaatio onneksi reagoi näihin ongelmiin. Muita ongelmia en kisoissa sitten huomannutkaan.
Kisatapahtuma SWOT
Mieleenpainuvimmat oppimiskokemukseni sekä kisojen hienoimmat tapahtumat olivat minulle samoja asioita. Eritoten kolme asiaa jäivät minulle tapahtumasta mieleen. Ensimmäinen oli pressien kuvaaminen Facebookiin, jolloin näin median toimintaa hyvin läheltä. Toinen mieleen jäänyt kokemus oli mäkihypyn katselu lavalta, sillä sitä lähemmäksi kisatunnelmaa ei voinut enää päästä. Mieleen jäi myös Iivo Niskasen kultajuhlat torilla, jossa pääsin kuvaamaan ja olemaan lähempänä lavaa kuin koskaan aikaisemmin. Oppimiskokemus oli näissä tilanteissa ehdottomasti käyttäytymisetiketti ja se, missä sai seistä ja kuvata. Tällöin en häirinnyt reporttereita, kuvaajia tai kuuluttajia ja pystyin suoriutumaan omista tehtävistäni kunnialla.

No comments:

Post a Comment